ABOUT

Valokuvaaminen on ollut itsellei lähellä sydäntä jo pienestä pitäen. Sain 11-vuotiaana ensimmäisen digipokkarin lahjaksi TV-alalla aikanaan työskennelleeltä papaltani. Kamera kulki mukana lähes kaikilla reissuilla ja kuvia tuli räpsittyä millon mistäkin kiinnostavista asioista: laiduntavista lampaista, maisemista, kasvimaan vihanneksista, valojuovista… Teini-iässä mukaan tuli some, tarkemmin Instagram. Aloin kiinnostumaan enemmän potrettien kuvaamisesta ja kuvien editoinnista. Sovelluksen editointiominaisuudet mahdollistivat ihan uudella tavalla kuvien pyörittelyn ja vietin usein (liiankin) paljon aikaa välppäämässä yksittäisiä slidereita vasemmalle ja oikealle. Edelleen aikaa kuluu editointipöydän ääressä ajoittain liikaa. Perfektionismista on vaikeaa päästä eroon.

Kuvausharrastus jatkui pienen suvantovaiheen jälkeen lukiossa ja intissä. Digipokkari ja kännykkäkamera oli tässä kohtaa vaihtunut modernimpaan minijärkkäriin. Olin useissa yhteyksissä se tyyppi, jota pyydettiin ottamaan ryhmäkuvia (voitte vaan miettiä mikä tilanne on tänä päivänä…). Jotakin se, ettei itse pääse olemaan kuvassa olisi ehkä risonut, mutta itse olin aina mielelläni kameran takana. Oon nimittäin ollut aina kriittinen omille kuvilleni. Tätä kautta ymmärrän myös hyvin kuvattavia, joilla saattaa olla samanlaisia ajatuksia.

Yliopiston alkaessa 2018 päädyin tekemään markkinointihommia kahdelle eri opiskelijajärjestölle. Näissä pesteissä pääsin samalla valokuvaamaan kaikenlaisia opiskelijatapahtumia aamiaiseventeistä aamuyöhön kestäviin bileisiin. Huomasin rakastuneeni nimenomaan tapahtumien valokuvaamiseen. Portfolio kasvoi ja aloin pikku hiljaa kuvaamaan maksullista keikkaa todella monelle muullekin opiskelijajärjestölle.

Vaikka juureni ovat nimenomaan tapahtumavalokuvauksessa, olen kuvannut ohessa myös paljon potretteja sekä ulkona että studiossa. Yksityisasiakkaiden ohella teen myös valokuvausta eri yrityksille mm. tapahtuma-, kuvapankki-, ja henkilöstökuvien muodossa.

Siitä huolimatta, että toiminta on koko ajan luisunut enemmän bisneksen puolelle, pyrin pitämään huolen siitä että palo valokuvaamiseen säilyy. Tämän takia teen koko ajan kuvia myös itseäni varten omien projektien muodossa. Koetan jatkuvasti löytää arkielämästä mielenkiintoisia yksityiskohtia ja katson kaikkea ympärilläni olevaa sitä kautta, mistä saisi hyvän valokuvan. Mietin kaikkialla värejä, tekstuureja, valon käyttäytymistä, sitä mihin sijoittaisin mallin tai mistä kulmasta ottaisin valokuvan. Ihan sama oliko kyseessä roskakatos vai vuorimaisema. Vaikka välillä olisi mukavaa ottaa tämä “valokuvausmoodi” edes hetkeksi pois päältä, uskon tehdyn ajatustyön auttavan suuresti kaikkiin kuvauskeikkoihin. Hääpotretit roskakatoksessa? No problem.

Niin ristiriitaiselta kuin se ehkä saattaa kuulostaakin, en ole missään vaiheessa tehnyt kuvaushommia rahan takia. Sen sijaan rakastan tätä taidemuotoa ja sitä, kuinka merkityksellistä työtä pääsen tekemään. Ja kuinka huikeisiin ihmisiin pääsen tutustumaan. Jokainen viesti on mulle ihan todella iso kunnia ja arvostan suunnattomasti sitä luottoa, jonka asiakkaat mulle antavat <3

Hoidan jokaisen projektin veloituksen Y-tunnuksen kautta - ei tarvetta huolehtia verokorttien parissa kikkailusta tai harmaan liiketoiminnan tukemisesta.

KUVAUSTYYLINI

1) Aidot tunteet ovat kaiken A ja O

Aina kun vain mahdollista, pyrin ottamaan aitoja tilannekuvia ilman ylimääräistä poseeraamista. Tunteiden ikuistaminen ja tarinankerronta kuvien kautta on itselleni todella tärkeää valokuvauksessa. Jos haluutte kuvaajan, joka nykii ihmisiä hihasta poseerattuhin ryhmäkuviin, en ole tähän se paras henkilö. Jos puolestaan haluatte aitoja muistoja aidoista hetkistä, hit me up.

On aivan eri asia jäpittää tuntemattoman ihmisen kuvattavana kuin tutustua jo etukäteen paremmin. Itse edustan jälkimmäistä filosofiaa, jopa vapaa-ajan tapaamisiakin on joidenkin kuvausten jälkeen tullut sovittua :)

2) Keskustelu kannattaa

Valokuvaus on paljon muutakin kuin kameran taakse piiloutumista ja itsekseen kuvien hinkuttamista. Todellisuudessa parhaat kuvat syntyvät kommunikaation kautta. Pyrin aina kartoitttamaan asiakkaan tarpeet ja räätälöimään kuvat juuri kullekin sopiviksi.

“Räps, räps, räps” Kolme kuvaa ja seuraava jonosta tuolille. Lapsuudessani koulukuvat sisälsivät monesti pettymyksiä. Vaikka kuvat olivat olevinaan todella hyviä, ei niitä aina saanut paikan päällä nähtäväksi. Tilausvaiheessa oli jo liian myöhäistä. Omassa työssäni pyrin aina näyttämään välissä ottamiani kuvia, jotta editoituja versioita voi hyvillä mielin ja stressittä odottaa.

3) Kaavoihin ei kannata kangistua

Kaikilla on valokuvaukseen erilainen lähestymiskulma. Jotkut tykkäävät pitäytyä tietyissä aiheissa, tietyissä värimaailmoissa tai molemmissa. Itse pyrin koko ajan hakeutumaan erilaisten kuvauskohteiden ja editointitapojen äärelle. Tätä kautta on helppo ylläpitää luovuutta eikä homma ala missään kohtaa maistua puulta.

Maksullisten kuvauskeikkojen lisäksi harrastan valokuvausta edelleen todella aktiivisesti vapaa-ajalla vapaaehtoistöiden ja luontokuvauksen muodossa. Kamera kulkee mukana melkeimpä minne tahansa. Oheinen kuva on esimerkiksi räpsäisty liikkuvasta autosta!

Instagram